Must.

Must.
Ikärajaa ei ole.
Hahmo voi olla mikä vain.
Aiheena on romanssa, kauhu, fantasia, draama ja itseasiassa vähän kaikki.
ELÄIMILLÄ saa tulla mutta rajoitetusti.

Must-nimi ei oikeastaan liity ropeen millään tavalla. Se sijoittuu Kirkoen nimiseen metsään, sekä sen lähellä sijaitsevaan kaupunkiin ja sen asukkaiden kotiin, sekä tietysti niiden, jotka asuvat metsän siimeksessä. Puut ovat korkeita ja lähentelevät jättiläispunapuiden kokoa, mutta seassa on toki pienempiäkin. Metsän siimeksessä asuu heimo, joka ei siedä vieraita. He elävät eristyksissä pienen järven rannalla puissa ja maahan rakennetuissa korkeissa teltantapaisissa asumukissa. Metsässä on muitakin järviä kuin tämä yksi, mutta sen vesi on kirkkainta. Kuka uskaltaa uhmata heimoa?

Heimolaisilla saa roolia kunhan ilmoittaa hahmonsa tiedoissa hänen kuuluvan sinne.

En nyt kummempaa alkua pistä, mutta menkööt.

Nimi: Kikape
Ikä: Ilmeisesti 15 tai 16, sitäpäs kun ei tiedetä.
Lajike: Kiksu on amatöörininja >
Sukupuoli: Paljastunut tässä taannoin tytöksi
Seks. suuntautuminen: Ei voida olla varmoja

Luonne: Yleisimmin luonne kehittyy roolittaessa, mutta alusutavasti:
Kikape on sosiaalinen ja seuranhaluinen tyttö, joka ei siedä yksinoloa. Hän on toki ninja, muttei mitenkään järin taitava sellainen. Osaahan hän levitoida, mutta se ei välttämättä pääty halutulla tavalla, hänellä on katana, mutta osaako hän käyttää sitä? Tai heittotähtiään? Se onkin ihan eri juttu. Kikape tosin taitaa myös telepatian muttei pitkän matkan päästä. Hänen vahvuutensa taitaakin olla nopeus ja ketteryys. Kiksu sattuu olemaan myös eläinrakas ja voi mennä silittämään vaikka villisutta.

Ulkonäkö:
Kikape käyttää mustaa pukua, josta näkyy ainoastaan silmät. Tosin, hän ottaa maskinsa välillä pois ihan vain koska ei pidä siitä. Kikapella on melko lyhyt katana ja pari heittotähteä, joita hän ei osaa kunnolla käyttää, sekä pitkät liehuvat nauhat päässään. Kikape käyttää mustai hanskoja, joista jää sormet paljaiksi. Ilman maskia Kikapella on pitkät tummanruskeanpunertavat hiukset ja hänellä on suklaanruskeat silmät.

Nimi: Nijiko
Ikä: Kukaan ei sen paremmin tiedä...
Sukupuoli: Nainen
Seks. suuntautuminen: Sitäkään ei oikein kukaan tiedä...
Laji: Ihminen, ninja : D


Luonne:
Nijiko on vähän pidättäytyväinen 'työnsä' puolesta, mutta on avoimempi kuin muut ninjat. Esimerkiksi, hän ei pelkää olla naamiotta, ja puhuu ihan avoimesti. Hän käyttää aseinaan katanaa ja shirukeineita (heittotähtiä), ja hänellä on myös tesseneitä (Japanilaisia rautaviuhkoja), joita hän ei kylläkään käytä kovin usein. Nijiko on iloinen, mutta osaa myös suuttua, ja se ei yleensä ole mukavaa katsottavaa. Onneksi Nijiko ei oli pitkävihainen. Nijiko on silti, vaikka luonne olisikin muullainen, niin hyvin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Hän on valmiina hyökkäämään missä vaan ja milloin vaan. Hän on hyvin ymmärtäväinen ihminen, koska on tottunut kuuntelemaan muita kyvyllään lukea ihmisten ajatuksia, ja telepaatata omat ajatuksesa heille. Hän voi myös liikutella asioita ajatusten voimalla. Levitointikin kuuluu hänen voimiinsa. Tyttö on hyvin notkea ja ketterä, ja liikkuu yleensä puusta puuhun loikkimalla.

Ulkonäkö:
Nijikoa on harva ikinä nähnyt tavallisissa vaatteissa. Muuten hänellä on tummanpunainen ninjan asu, joka peittää melkein koko kehon. Vain silmät jäävät näkyviin. Hänellä on mustat noin lapaluihin yltävät suorat hiukset, joita hän pitää kiinni jos hänellä ei ole maskia päässään. Nijiko on aika pitkä muttei mikään hujoppi. Hän on noin 170 cm. tytön silmät ovat tummanruskeat, ja tietyssä valossa ne voivat näyttää melkein mustilta.

Kikape: * Kikape istui puun oksalla ja katseli eteensä. Tytön nauhat liehuivat aavistuksen leudossa tuulessa ja hänen ruskeiden silmiensä katse oli suuntautunut eteenpäin, tulevaisuuteen, niinkuin tytön isomummi oli tupannut sanomaan, kun viellä eli. Kikape havaitsi pari jänistä loikkimassa pusikossa, mutta oikeastaan ei välittänyt niistä. Hän halusi seuraa, ja jänikset olivat tervetulleita näköpiiriin. Tyttöä kammotti istua siinnä metsän havinassa kokonaan yksinään, ja tänne hänet oli hylätty jotta hän suorittaisi jonkin tehtävän, jonka oli unohtanut pudottuaan puusta päälleen, surulista. Hyvin. Kikapea inhott, että hän arveli sen olleen tärkeä tehtävä, eikä hän muistanut sitä, eikä edes kuka sen oli antanut tai mistä tuli!*

Nijiko: *Tyttö istui yhden puun latvassa, ja valmistautui hyppäämään viereiseen puuhun. Tuo oli levännyt hetken aikaa puussa, kunnes jatkoi matkaansa... Hän ei oikeastaan edes tiennyt minne. Kunhan huvikseen hyppi puusta puuhun etsien muita. Pian tuo kuuli joitain ääniä, mutta havaitsi ne eläimien ääniksi, joten jatkoi vain ihan tavallisesti matkaansa havaiten elimät jäniksiksi, ja laskeutui paremman tekemisen puutteessa shirukeninsa kanssa puuta alaspäin.*

Kikape: * Kikape hyppäsi sitten puusta alas eikä havainnut Nijikoa, sillä tytllä ei ollut mikään maailman paras havainnointikyky, varsinkin kun hän oli aivan muissa maailmoissa. Kikape katseli jänikisiä ja olisi mennyt lähemmäs, mutta tiesi, että ne säikähtäisivät ja lähtisivät karkuun. Niimpä hän tyytyi katselemaan niitä sopivalta etäisyydeltä itsekseen hymyillen ja toivoi ette tuo hänen ainokainen seuransa päättäisi kirmata vekeen hänen luotaan...*

Nijiko: *Tyttö hypähti kevyellä loikalla puun alimmalle oksalle siepaten mukaan heittotähtensä. Tuo oli aikessa mennä varoivaisesti lähemmäs kunnes huomasi Kikapen. Tuo hyppäsi voltin oksalta ja laskeutui jaloilleen.* "Kuka olet?" *Nijiko kysyi vähän epäilystä äänessään, vaikka Kikape ei näyttänyt niin vaaralliselta, niin ulkonäkö voi aina pettää.*

Kikape: * Kikape hätkähti ja käännähti katsomaan Nijikoa vähintäänkin yhtä epäilvästi. * "Ei se sulle kuulu...vai kuuluuko?" * Tyttö ei oikein tiennyt mitä tehdä, ja kyllä, hän pelkäsi tuota toista tyyppiä hivenen verran, tosin siinnä olisi joko seuraa tai päänmenetysmahdollisuus joten... * "Olen Kikape." * Tyttö sanoi sitten tuttavallisesti ja hymyili hieman vieraalle, tosin edelleenkin hyvin, hyvin varautuneena siihen, että toinen hyökkäisi kimppuun ja hän joutuisi ottamaan jalat alleen, koska Kikapehan ei rupeaisi tappelemaan vierasta vastaan. *

Nijiko: *Tuon ilme muuttui vähän suvaitsevammaksi ja hänen lihaksensarentoutuivat vähäsen, kun huomasi Kikapen ilmeen vaihdoksen.* "Selvä. Olen Nijiko. Mistä tulet..?" *Tyttö sanoi ja hymyili vähäsen vaan keskustelua aloittaakseen, vaikka pystyi hyvin lukemaan tuon ajatukset, tuo ei silti tehnyt sitä. Hän halusi yllättyä edes muutaman kerran.*

Kikape: * Kikapen ilme muuttui miettiväiseksi ja tuo kurtisti kulmiaan näyttäen miettivän ankarasti hetken ja huokaisten sitten olkiaan kohauttaen. * "Mä en muista. Muistan vaan nimeni ja et mun piti tehä jotain tärketä, mutten muista lainkaan mitä." * Kikape sanoi ja katsoi Nijikoa aavistuksen surkea ilme kasvoillaan. * "Mä tipuin päälleni ja taisin menettää muistini..." * Tyttö mutisi hieman nolona, siitä että oli arvioinut väärin ja oksa oli pettänyt hänen altaan. *

Nijiko: *Tyttö katsahti Kikapehen vähän oudoksuen.* "Et sitten taida olla kauhean hyvä arvioimaan oksien kestävyyttä?" *Hän sanoi virnistäen kun luki Kikapen ajatukset.* "No en minäkään ollut mikään kauhen koordinoitunut aluksi, mutta kyllä sitä oppii. Ja uskon että muistisi palaa ajan myötä. Sinun pitää olla vain kärsivällinen." *Nijiko sanoi hymyillen.*

Kikape: "Muttakun mulla ei oikein ole aikaa odottaa, kun siis... Mulle annettiin joku tyhmä juttu ja en tiiä ees kuka sen anto ja mitä se on ja tiiän vaan et se oli tärkee..." * Kikape mutisi ja huokaisi kohauttaen olkiaan ja ollen hetken hiljaa ja hymyillen sitten taas. * "Mut...mistä sä sitten tulet?" * Tyttö kysyi hymyillen ja katsoi Nijikoa viattoman uteliaasti haluten hyvin selkeästi tutustua toiseen. *

Nijiko: "Ahaa." *Tyttö sanoi miettelieenä.* "Minä tulen... No miten sen nyt ottaa. Kun siis, en muista että missä on kotikaupunkini, kun siitä on todella pitkä aika että olen siellä viimeksi ollut. Sieltä minut vietiin yhteen ninjakiltaan, ja kun sieltä pääsin, niin olen matkannut eika pitkän ajan siellä sun täällä." *Nijiko sanoi mietteliäs ilme kasvoillaan koettaen oikeasti miettiä mistä on kotoisin.*

Nimi: Nyx
Ikä: iätön mutta päällisin puolin alle 20
Lajike: moderni tonttu
Sukupuoli: naikkonen
Seks. suuntautuminen: hetero nyt yleensä ottaen

Luonne: Nyx tulee helposti toisten kanssa toimeen ja menee mielellään muiden ohjeiden mukaan ennemmin kuin tekee itsenäisiä päätöksiä, mutta joissain asioissa hänellä on vankat ja muuttumattomat mielipiteet. On hyvin kiinnostunut nuorista ja komeista tonttupojista, muttei voi sietää vanhoja pedarimaisia tonttuvaareja. Eikä tykkää perinteistä muutenkaan, vaan kulkee ajan virran mukana ja yrittää olla mahdollisimman moderni.

Ulkonäkö:
Kaunis. Hätkähdyttävän siniset silmät, perseeseen asti ulottuvat pitkät ja vaaleat hiukset jotka kihartuvat vähän; otsatukka, joka on vedetty sivuun ja näkyy punaisen ja tupsuttoman tonttulakin alta. Sininen huppari, vihreä toppaliivi, kauhtuneet ruskeat farkut ja kuluneet mustat nahkatennarit. Talvisin punainen pöyheä kaulurikaulahuivi. Siro ja pienikokoinen koska on tonttu; pituus n. 152 cm

Nyx: *Tonttu istui läheisen pensaan takana kuunnellen ninjojen ninjamaista keskustelua ja mietti uskaltaisiko liittyä mukaan porukkaan, tyytyen kuitenkin vain tutkimaan etäämpää. Saisivat itse löytää hänet... Ehkä...*

Kikape: * Tyttö kurtisti kulmiaan ja huokaisi sitten. * "Mua luultiin mieheksi ainakin puol vuotta ennenkuin tyypit tajus et oon tyttö." * Kikape sanoi ja pyöräytti silmiään. * "Mä toivoisin oikeesti tosi kovin et tietäisin mistä mä tulen, mutten voi muistaa mitään, mul on kyllä valokuva jostain tyypistä, joka näyttää etäisesti tutulta ja vois olla un äiti mutten oo varma enkä tiiä kuka se on, mut kyl se multa näyttää..."

Nyx: *Päätti tulla mukaan* "Hei tyypit... Haittaako jos tuun tähän?" *Tonttu hymyili ystävällisesti ninjoille ja istahti varovasti maahan, varoen ettei sotkisi pitkiä hiuksiaan. Sitten hän katseli tyyppejä lähemmin ja kiinnostuneena* "Mä olen Nyx, mutta älkää antako mun keskeyttää mehevää juttuanne." *Hän hymyili anteeksipyytävästi*

Nijiko: "Voin uskoa. Kyllä mäkin sen haluisin tietää ettei sen puoleen." *Tyttö sanoi, ja hätkähti refleksin omaisesti kääntyen varautuneesti äänen suuntaan joka tuli pusikosta.* "Ja tietenkin nyt sitten lopetin ajatustenluvun... Kun tulee yllätyksiä..." *Tuo sanoo pyöräyttäen silmiään.* "Keskustelu taas olisi hyvinkin tylsää jos tietäisin jo kaiken..." *Nijiko mumisi sen jälkeen melkein itsekseen.*

Kikape: "Osaatsä lukea ajatuksia??" * Kikape hätkähti kysyen ja katsoi Nijikoi ihailevan kunnioittavasti. * "Vau..." * Tyttö mutisi ja vikaisi tonttua kulmiaan kurtistan, mutta katsoi sitten taas hyvin uteliaana Nijikoon. * /Lyhyt/

Nijiko: ¤Joo osaan. Ja kuten huomaat telepaattaaminenkin onnistuu.¤ *Nijiko telepaattasi Kikapelle virnistäen.* "Telekinetiakaan ei oo vaikeeta." *Tyttö sanoi ja nosti ajatusten voimalla puusta irronneen oksan ja asetti sen siitä hieman sivuun.* "Mutta mitä sä osaat?" *Tuo sanoi hymyillen.* /Nojoo ehkä vähän omakehusta, mut kerto nyt samal melkeen kaiken mitä osaa paitsi levitoimisen, mut ihs XD Ja lyhyt kans... ._.''/

Kikape: "Mä...? Ööh...Osaan kai levitoida vähän...ja teepatiaa kans mut...mä oon meijän suvun musta lammas...Mä muistan ainoostaan meijän suvusta sen et melkeen kaikki on ollu jotain tosi huippuninjoja ja mä oon tämmönen sähläri joka ei oikeen osaa mitään..." * Kikape mutisi *

Nijiko: "No ei se mitään. Kyl sä opit jos tarpeeks harjottelet vaan." *Tuo sanoo hymyillen.* "Hitsi, tää maski tappaa mut kuumuuteen..." *Tyttö mumisi itsekseen avaten maskiaan takaa päin ja antaen sen valua sitten pois päältään silti pitäen naruista kiinni, ettei tiputtaisi sitä kuienkaan maahan.*

Kikape: "Mulla on ihan sama ongelma..." * Tyttö mutisi ja havaitsi sitten ketun. Eläinrakas kun oli, tyttö otti askeleen lähemmäs sitä, kompastui omiin nauhoisinsa ja lensi maahan nousten käsiensä varaan ja katsoen ketun perään kömpien nolona jalkeille ja vilkaisten nijikoa. *

Nijiko: "No sulla ei kauheen selkeestikkään oo mikään maailman paras tasapaino." *Nijiko sanoi naurahtaen ja heilauttaen tummia hiuksiiaan.* "Kannattaa oppia tuntemaan ympäristön joka liike. Tai ainakin edes katsoa mihin astuu." *Tyttö sanoi edelleen hieman huvittuneena, ja hymyili Kikapelle.*

Kikape: "Joo.. tiiän mutten sit oikeestaan osaa..." * Kikape mutisi ja huokaisi. * "Mä joskus hei meinasin lävistää itteni..." * Tyttö sanoi ja katsoi Nijikoa. * "Ja mä en osaa taistella yhtään niin siks juoksen aina karkuun kun pitäis jäädä tappelemaan mut en mä ajatellut kuollatkaan lätyksi jonnekkin tielle tosta vaan..."