Must.

Nijiko: "Ahaa..." *Tyttö sanoi mietteliäästi.* "Sä oppisit tuntemaan ympäristös paremmin taistelussa, ja osaisit hyödyntää sitä paremmin, se auttaa ajattelua. Sun pitäis saada siihen enemmän harjotusta. Jos me otettais harjotus taistelu, sä voisit opetella hyödyntämään ympäristöäs." *Nijiko sanoi.* "Mitä etuja sä näät tämmöses paikas jossa on paljon puita?" *Tuo jatkoi.*

Kikape: "No...ööh...yleensä mä meen niitä pitkin karkuun mut..." * Kikape kohautti olkiaan. * "En mä tiedä. Ja jotenkin musta tuntuu etten osaa ees pidellä atanaa oikein, saatu sitten et osaisin löydä sillä johonkin suuntaan, saati sit et osaisin mitenkään järkevästi mitään taistelulajeja!" * Tyttö voihkaisi. *

Nijiko: *Tuo katsoo Kikapeta mietteliäästi.* "Mitä ilmeisimmin, jos et aikasemminkaan ollut hyvä, nyt et ole ainakaan parempi." *Tyttö mutisi.* "Mutta ehkä ensimmäisenä meidän pitäisi alottaa siitä että edes muistaisit jotain, koska muuten... Et ainakaan osaa mitään." *Nijiko sanoi melkeimpä ennemminkin ääneen miettien.* "Etkö oikeasti muista mitään..? Jos muistaisit edes jonkun paikan, voisimme mennä sinne. Se voisi elvyttää muistiasi. Edes vähäsen." *Tuo jatkoi*

Kikape: "Mä muistan henkilöitä, mutten nimiä enkä kasvoja enkä yhtään mitään paikkaa, mä en ees tiiä asuinko tässä ihan lähellä vai jossain ihan muualla..." * kikape mutisi ja näytti mietteliäältä a huokaisi sitten pudistaen päätään. * "En mä muista mitään muuta..."

Nijiko: "Hmm... No on sekin jotain." *Tyttö sanoi mietteliäästi.* "Mutta siitä ei ole paljon apua, koska olisi ihan silkaa tyhmyyttä lähteä etsimään heitä jos he voivat olla missäpäin maailmaa tahansa." *Nijiko sanoi pudistaen päätään.* "Mutta kyllä sinun muistisi palaa. Olen varma siitä." *Tuo jatkoi hymyillen.*

Kikape: "Niin kai sitten..." * Tyttö sanoi ja kurtisti kulmiaan riisuen maskinsa koska läkähtyi sen alle ja nojautui puuta vasten katsoen Nijikoa suurilla suklaanruskeila silmillään. * "Mä tosin muistan et mulla saattoi olla seuralainen ennenkuin menetin muistini mut en oo varma...eiks se sillon ois jääny mun luo? Enkä mä oo ees varma menetinkö muistini tippumalla puusta, koska musta en..."

Nijiko: "Voikohan sillä sun seuralaisellas olla jotain tekemistä asian kanssa..?" *Nijiko sanoi miettien. kunnes jatkoi:* "Mutta, jos nyt ei kuitenkaan aleta ketään syyttelemään... Ihan hyvin mahdollista että muistin menetyksesi liittyy vaikka johonkin todella pahaan traumaan, jonka olet halunnu unohtaa, ja sen takia koko muistisiki on mennyt..."

Kikape: * Kikape kohautti olkiaan. * "En tiiä." * Tyttö sanoi ja haroi oikealla kädellään hiuksiaan ajatuksissaan. * "Sä et varmaan pysty selvittämään sitä, kun osaat lukea ajatuksia vai...?" * Kikape katsoi toiveikkaasti Nijikoa. *

Nijiko: *Tyttö pudisti päätään surkeana.* "Valitettavasti en. Tiedän vaan mitä ajattelet tällä hetkellä. Voin ehkä koettaa jos löydä ajatuksistasi joitan johtolankoja, mutta syvempiin muistoihin tunkeutuminen vie minulta kaikki voimat, joten en tee sitä mitenkään usein." *Tuo sanoi vähän surullisesti.*

Kikape: "Okei, ei se haittaa." * Tyttö sanoi ja hymyili Nijikolle hyväntuulisesti, ainakin ulkoapäin. Sisältä tytöstä tuntui kummalliselta, hänestä tuntui, että hän oli hyvinkin muistamassa jotain, muttei saanut ajatuksen hännästä kiinni, eikä kyennyt millään muistamaan. Sitten tytön kasvot krikastuivat äkisti. * "Hei, yhden paikan mä muistan, meinaan sen missä olin sillon kun heräsin mut tuskin se auttaa...vai?"

Nijiko: *Hymy levisi tytön kasvoille kuultuaan toisen sanat.* "Sehän on hyvä! Siis, sieltä voi löytää jotain mikä sinulta on pudonnut tai jotain, tai sitten vain voit muistaa jotain uutta jos menemme sinne." *Nijiko sanoi hymyillen.* "Mutta jos se on täältä kaukanakin ei ole välttämättä järkeä sitten lähteä..." *Hän jatkoi.*

Kikape. "Ei se oo, koska en oo menny kovin kauas sieltä, kun en tiennyt mistään mitään." * Kikape sanoi ja katseli ympärilleen. * "Se vaan et mis se on...musta mä kyl tulin tuolta ja kuljin jatkuvasti samaan suuntaan..." * Kikape sanoi ja osoitti luoteeseen sormellaan lähtien kävelemään sinne vilkaisten nijikoa *

Nijiko: "Jos kerran kuljit vain suoraan ei sinne pitäisi olla niin vaikea löytää." *Tyttö sanoi ja hypähti hänen takana olevan puun oksalle ja siitä seuraavaan puuhun seuraten Kikapeta. Yht'äkkiä kuitenkin hän huomasi juuri kun oli hyppäämässä ettei tarpeeksi lähellä olisi puuta joh on hän voisi hypätä. Tyttö hyppäsi puusta alas ja juoksi jonkun aikaa juosten seuraavan puun runkoa pitkin niinkauan että kohdalle sattui oksa josta hän otti kiinni ja heilautti itsensä sen pääle jatkaen puusta puuhun hyppimistä.*

Kikape: * Kikape katsoi aavistuksen kateellisena Nijikoa ja saapui sitten paikkaan kurtistaen kulmiaan ja näyttäen siinnä samassa kauhistuneelta. * "Voi eeeei! Nyt kun muistin niin toivon etten ois muistanut! Mun piti suojella jotain tyyppiä, jota en muista ja meijän kimppuun hyökättiin, tosin en muista ketkä hyökkäs mut mä taisin kyl failata ja pahasti!" * Tyttö sanoi kauhuissaan. * "Mitä mä teen?? Miten mä voin suojella jotain tyyppiä josta en tiiä kuka se on enkä osaa!?"

Nijiko: *Tuo hypähti puusta alas Kikapen eteen.* "No sitten olisi varmaan parempi löytää heidät... Jos menemme sinne paikalle mistä heräsit voimme löytää joitain johtolankoja... Tai jotain. En mä tiedä sen paremmin kuin säkään..." *Tyttö mumisi ja käveli paikaltaan vähän matkaa Kikapeen päin.*

Kikape: "No tää kyl on se paikka mut..." * Kurtistaa kulmiaan ja katselee ympärilleen pyyhkäisten kädellään toisen silmänsä päälle valahtavan ylikasvaneen otsatukan sivuun. * "Tota...mitä sä tarkotat johtolangoilla? Koska mitään jälkiä tääl ei ainakaan oo..."

Nijiko: "Hmm... No jotain minkä et tunne kuuluvan tähän metsään. Jos ei ole mitään niin... Nojaa. Ei sille sitten mitään voi... " *Tyttö mutisi ja katsoi ympärilleen.* "Voin myös koittaa jos lähistöllä on jonkun muun ajatukset, mutta se tuskin toimii, koska metsässä on varmaankin aika paljon ihmisiä." *TUo jatkoi.*

Kikape: *Kikape huokaisi* "No ei sun tarvii mun sun voimias tuhlataaaaaaaaaaah!!!" * Tipahtaa jonkinmoiseen ansakuoppaan joka on täynnäseipäitä ja tarrautuu yhteen ylemmistä seipäistä, jottei lävistyisi alhaalla oleviin. * "Iip..." *Katsoo alas ja taktikoi miten mahtaisi päästä pois lävistämättä ahteriaan.*

Nijiko: *Tuo katsoi kun Kikape tipahti koloon, ja hypähti sen reunalle.* "Ja mä en ainakaan vähän aikaa sitten sanonut mitään jalkoihinsa katsomisesta..." *Tyttö sanoi ja naurahti.* "SÄ et varmaankaan pääse sieltä pois omin avuin, joten ota kiinni." *Nijiko sanoi ojentaen kättään Kikapelle.*

Kikape: * Kikape tarttui Nijikon käteen ja päädi pois kuopasta (?). * "No...mä taisin löytää jotain mikä ei tänne kuulu..." * Kikape mutisi. * "Ja jos mä katon jalkoihini törmään puuhun..." * Kohauttaa olkiaan ja virnistää. * "Mä taidan olla toivoton."

Nijiko: *Tyttö katsahti Kikapehen.* "No, et sä ihan menetetty tapaus ole, ja olisit varmaan parempi muistisi kanssa." *Tuo sanoi hymyillen.* "Ja jos nyt koettaisit soveltaa niitä toisiinsa, niin eiköhän se siitä, edes johonkin suuntaan mene." *Tyttö jatkoi hymy huulillaan.*

Kikape: "Ei mun muistissa muuten vikaa ole, satuin vaan menettämään sen..." *Tyttö mutisi ja katseli kuoppaa pitkään hätkähtäen sitten. * "Hei ootas." * Kikape sanoi ja käveli kuopan reunalle varjostaen silmiään auringolta ja hypäten sitten kuoppaan ja tipahtaen pohjalle sentin päähän parista seipäästä. * "Auts.." * Tyttö mutisi vältettyään juuri sentillä lävistymisen. Kikape kääntyi sitten ja puikelehti seipäiden välistä ja poimi maasta kiiltävän kaulakorun. Kikape katsoi sitä hetken ja siirsi sitten katseensa kuopan seiniin. * "Ai tosiaan...mitenköän mä pääsen pois..."

Nijiko: *Tyttö katsahti Kikapen suuntaan kun tuo hyppäsi ja kiiruhti kuopan suulle katsoen alas.* "Ootko kunnossa? Se oli aika lähellä..." *Nijiko huusi.* "Koeta seipäiden päälle hyppimistä. Tai voit ainakin käyttää niitä apuna." *Hän jatkoi. Tyttö ei ollut varma onnistuisiko se Kikapelta, joten hän katsoi ympärilleen, jos olisi nähnyt jotain hyödyllistä.*

Kikape: " 'Seipäiden päälle hyppimistä'? Eiks se tarkota et lävistäisin itteni?" * Kikape kysyi ja kiipesi sitten yhtä pitkää seivästä ylös ja tajusi samassa olevansa keskellä kuoppaa. * "Ja täst niinku pitäis hypätä..." * Tyttö jupisi ja havaitsi toisen mahdollisuuden kurkottaen toiseen seipääseen ja heilauttaen itsensä siihen. * "Tämmönen henellä leikkiminen ei kyl kuulu mitenkään erityisemmin mun lempipuuhiin..." * Kikape sanoi ja mittasi välimatkaa seuraavaan pitkään seipääseen ja tajusi ettei yltäisi siihen millään. * "Voi helve**i, nyt mä NIIN tipun." * Tyttö sanoi ja hyppäsi toiseen seipääseen tippuen puolimatkaa sitä alas ja saaden vauhtinsa pysähtymään juuri ennenkuin olisi seivästänyt itsensä. * "Jäiks. Mä alan tosiaan saada tarpeeksini näistä 'läheltä piti'-tilanteista..." * Tyttö sanoi ja kiipesi takaisin ylös mitaten välimatkaa itsensä ja reunan välillä. * "Okei, mä en selvii millään sinne asti."

Nijiko: "Joo mä vähän arvasinki sen, mut odotas..." *Tyttö sanoi, ja huomasi pitkän irronneen puun oksan.* "Mä voin kiskoo sut ylös sieltä." *Nijiko sanoi ja toi oksan luokseen ajatuksen voimalla tarttuen siihen tiukasti, ja työntäen sen kuoppaan huomaten että se ei yltänyt Kikapen luokse.* "Hemmetti... Tätä pidempää ei näy missään, sun kannattaa sit vaan hypätä siit seipään kautta ja ottaa kiinni. Yritän vetää sut sieltä parhaani mukaan."