Alive Or Not

---> siirretty tänne eräältä toiselta foorumilta.

Aikaisemmin tapahtunutta:

Eräs Sira niminen vampyyrityttö muutti Lucen puolivampyyriksi hänen ollessaan viattomalla lenkillä koiransa Akhin kanssa. Luce muutti Siran taloon ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Eivät tosiaankaan kyllä eläneet. Vähän myöhemmin sinne ilmaantui kotoaan karannut tyttö nimeltään Rouse. Hän saapui aamukuuden aikaan ja meni työntämään ison nokkansa muiden asioihin ja tuli siinnä sivussa muuttuneeksi vampyyriksi by Sira. Ja niimpä, life is going forward...(Tai oikeastaan vampithan on kuolleita mutta...sivuseikka!)

Okei nykyisyys siis:

Sira hallitsee edelleen taloutta, mutta katoilee aina mystisesti by hänen roolijansa. Luce ja Rouse asuvat talossa seuranaan Lucen koirat, Akhi ja muutama pentu, sekä Siran puhuva dobermanni. Ja joo, paikkana toimii sillanen hieno iso kartano. :)Makuhuoneita enemmän kuin laki sallii, jotka toimivat jokaisen asukkaan henkilökohtaisina huoneina. Talossa on 3 kerrosta + ullakko, joka on Siran ja neidon vampyyrihiiren pyhää aluetta. Okeijoo. Pihan voi kuvitella aivan vapaasti itse, mutta sitä ympäröi valtava metsä ja hieman kauempana on pieni kaupunki. Kiitovauhdilla ei mikään järkyttävä matka, mutta kävellen hieman pidempi... "Hieman". Pihassa on valtava puu, aivan talon seinustan vieressä.

Tänne saavat siis tietenkin kaikki uudetkin tulla, mutta tein tämän ihan sitä varten, että se tuhoutui eräällä toisella sivustolla. Tottakai uudet kasvot ovat kivoja!!

~Latifa

Luce, joo katos vaan, senki vois tehä tänne.

Nimi: Luce (TIEDÄN että se on naisen nimi mutten tiennyt sitä sillon joskus viis vuotta sit ku keksin Lucen joten anteeks. XD)
Sukupuoli: No kyl se se POIKA on
seks.suuntautuminen: EHDOTTOMASTI hetero
Ikä: 16 ukoisesti ja 17 vissiin henkisesti (Oikeastaan hän on järjenjuoksultaan henkisesti PALJON nuorempi ^^')
Lajike: Puolivampyyri, kiitos Siran

Luonne: Hei apua en osaa kuvailla kuollaksenikaan... Okei. Luce on erittäin huumorintajuinen tyyppi. Hän rakastaa koiriaan ja muitakin elukoita, mutta pelkää kuollakseen ötöiköitä. Pojan hyvin laajalle pelkolistalle lukeutuu myös jokseenkin pimeys ja suunnilleen aika moni normaalistikkin pelottava asia. Hän on hieman liiankin säikky... Luce tykkää uusista tuttavuuksista ja haluaa yleensä vankkoja ja vahvoja ystävyyssiteitä, jotka pitävät. Poika on ollut hieman katkera puolvampyyriksi muuttumisensa takia ja saattaa suunnitella joskus masentuessaan itsemurhaa. Muutoin hän on yleensä pirteä ja iloinen nuorimies. Luce ei voi sietää veren näkemistä..Joka ei taida olla hyvä piirre puolivampyyrille. Hän ei siis juo verta, muutoin kuin pakottamalla, mikä saattaa olla muista hieman ärsyttävää... Luce ei myöskään kiidä mielellään, sillä häntä alkaa oksettaa, vai liekö ongelma vain Lucen itsekeksimä? Kuka tietää.

Menneisyys:

Luce asui koko elämänsä perheensä kanssa kaksikerroksisessa omakotitalossa lähellä kaupungin keskustaa. Hänellä on 5 sisarusta, sekä isä ja äiti, jotka hän joutui jättämään Siran muuttaessa hänet. Lucella oli melko onnellinen menneisyys siihen päivään asti. Hänellä oli kavereita koulussa, hän menestyi niinkuin keskiverto oppilas. Ainut surullinen asia oli luultavasti hänen ensimmäisen koiransa kuolema. Lucella oli koira, jonka nimi oli Päivi. Päivi oli valkoinen chihuahuauros, joka kuoli buldoggikissojen hyvin raa'assa hyökkäyksessä.

Ulkonäkö:

Mulla on aika montakin kuvaa Lucesta, saatan tunkee tänne joskus, kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta okei, Luce ei ole niitä maalman pisimpiä jätkiä, muttei ihan mikään pikkupätkä... Pojalla on ruskea ja melko sekainen tukka, joka roikkuu tuon silmille. Lucen silmät ovat NYKYÄÄN punertavan ruskeat, ennen täysin suklaanruskeat. Hän käyttää yleensä hieman ylisuurta mustaa paitaa ja pillifarkkuja, mutta jos on sitten kylmempi keli huoppari on kova sana. Kenkinä hänellä on tennarit ihan yleisimmin, aika kamalassa kunnossa olevat.

Nimi: No ei ainakaan Rouse..? XD

Ikä: 16

Sukupuoli: Tyttö

Laji: Vampyyri

Seks. Suuntautuminen: Hetero, mutta joo tuskin pitää kenestäkään.

Luonne: Roolija on liian laiska ja tekee sne ehkä myöhemmin, mutta selviää aika hyvin melkein jo ekassa roolissa.

Ulkönäkö: No en jaksa tässäkään paljoa selittää, mutta Rousella on kapeat kasvot ja punaiset aika pitkät ja aika pystyyn tupeeratyt hiukset. Tuo käyttää yleensä violettia toisen lokapään paljastavaa leveähiasita paitaa, ja housuinaan leveälahkeisia ja harmaita farkkuja.

selevä.. Lafita sai mut sit tänne väkipakol.. huoh. -.-'

nimi; Sira
Ikä; vanha kuin keskiaika. ulkoisesti noin 17.
skp; Nainen (sherlock)
rotu; vamppi.

Luonne; Siralla on taipumusta purkaa agressionsa lähellä oleviin vaaseihin. on mennyt jo sekaisin siinä että montako vaasia on jo 'tappanut' elämänsä aikana.
Sira ei voi sietää ihmisiä, niitä joita pitää aina olla passaamassa, vampyyrin metsästäjiä, tai sottaajia jotka eivät siivoa jälkiään. Tuppaa vaihtamaan aihetta hyvin helposti jos keskustelu ei kiinosta.

Ulkonäkö;
mustat lyhyet hiukset, hiukan pörrössä. Iho on kalman kalpea, kuten vampyyreilla yleensäkkin. tummanpunaiset silmät. Vaatteinaan käyttäämustia pillifarkkuja ja korsetti toppia. pitää myös päässään pantaa jossa on iso musta ruusu.
kulkee paljain jaloin tai korkeintaan käyttää punaisia varvas sandaaleja.

Seks.suun.; Hetero, ofc.

Menneisyys;
ei puhu siitä, korkeintaan ehkä lucelle, kihlatullensa.

Lisäksi Siralla on lemmikkejä, yksivampyyri hiiri ja yksi Dobermanni, joka osaa puhua, syystä tahi toisesta. hiiri on mice nimeltään ja koira käyttää itsestään nimitystä 'Toinen' sillä koirilla ei ole 'nimiä' koska ne eivät tarvitse niitä niiden kanssa. Sira kutsuu koiraa Tonaksi.

--
mul menee aikaa et opin taas kirjottaan näit -.-' LAFITA P*RK*L*! -.-'

Anteeeks CaraMelli.
Mäpä täs alottelen hehee...

Luce: * Luce istui 'puussaan' ja katseli taivaalla horisontista lipuvia pilviä. Poika huokaisi. Pian ne peittäisivät lämmittävän auringon kokonaan taakseen. Okei, eihän hänen olisi kannattanut istua puun oksalla suorass auringon paahteessa, mutta hän ei voinut sille mitään. Vaikka Luce saikin siitä inhottavaa päänsärkyä, hän ei vain voinut olla istumatta siinnä lämpivänä ja aurinkoisena päivänä nauttimassa viimeisistä ihmisen rippeistään. Poika huokaisi ja sulki silmänsä ja nojautui puun karkeaa runkoa vasten *

Et saa.//

*hiljainen ullakko. siis muuten hilajinnen jollei kyennyt kuulemaan pienten kynsien raapimista tukiparrujen pinnalla, ja sitä pientä tuhisemista joka kuului pikku nöpönenästä. hetken päästä tassu kipusivat säärtä pitkin ylös ja valkoinen hiiri istaht neitokaisemme polven päälle, ja tuijotti suoraan tummanpunaisiin silmiin.
neitokainen nirhaisi sormeaan omilla hampaillansa ja vei sen hiiren nenän eteen. hitaasti Mice nuoli pikkukielellään veren pois ja kiipesi hihaa pitkin neitokaisemme päälaelle.Ullakon ovi aukesi ja sisään karkasi hiukan auringon säteitä. dobermanni tassutteli sisään ja työnsi oven kiinni perässään, takatassullansa. poikkiparru oli hiljentynyt, vaikkakin punaiset silmät mulkoilivat murhaavasti koiraa joka istuutui siihen paikkaan ja tuijotti takaisin.*

"No olen pahoillani että päsätin aurinkoa sisään, teidän ylhäisyytenne." *Tona päästi suustansa.*
"Älä leiki hengelläs." *kuului tuhahdus ylhäältä, jonka jälkeen se hiljeni, taas.*

Luce: * Luce oli kiusallisen tylsistynyt. Häntä nälätti hieman ja janotti, ihan normaalisti. ainakin osittaisn. Se toinen tunne, joka oli ollut pojalla siitä lähtien, kun hän oli tavannut siran oli jokseenkin syvempi ja kiihkeämpi. Luce ei tiennyt mistä se tuli. Tai, itseasiassa, hän tiesi sen tarkalleen, syvällä sisimmässään hän tiesi tarpeensa, mutta ei suostunut kuuntelemaan niitä ja piilotti ne syvemmälle kunnes oli taas itsemurhan partaalla, niin se meni aika useastikkin. Poika oli monta kertaa miettinyt alkaisiko Siran takia yrittämään edes käyttäytymään kuin vampyyri, mutta hän ei kyennyt siihen, jotenkin vain Luce tunsi olevansa viimeinen ihminen, joka kykenisi muuttamaan elämänsä ja elämään vampyyrinä.*

Rouse: *Tyttö istui huoneessaan, verhot visusti suljettuina, ja piirsi kirjoituspöytänsä ääressä. Tuo ei pitänyt sisällä kykkimisestä, mutta ei sen erikoisemmin olisi halunnut seotakkaan, kuten aikaisemmin. Rouse katsahti verhoihin kun huomasi valoisuuden vaihtuneen, mutta niin vähän että sen oli pakko olla pieni ja hatara pilvi. Tuo ei jaksanut olla paikoillaan joten tyttö nousi ylös ja lähti kävelemään käytävää pitkin rappusia kohti.*

*neitokaisemme istui edelleen ullakolla. hänen sisäinen kellonsa raksutti, ei oiekasti vaan kuvainnollisesti, ja jotenkin neiti tiesi ettei olisi järkevää emnnä ulos tai edes poistua ullakolta ainakaan puoleen tuntiin. vampyyrina olemisen varjopuolia.*
"Kihlattunne istuu jälleen kerran puussa, teidän ylhäisyytenne." *Tona sanoi, edelleen ärsyttäen neitokaistamme. nopea sähähdys, jonka jälkeen ullakko hiljeni taas. *
"Ettekö aijo tehdä mitään asialle, teidän ylhäisyytenne?" *Dobermanni kysyi edelleen ivaavaan sävyynsä.*
"Varovasti nyt, tai vielä katkon keilesi aj syötän sen sulle." *Sira mutisi poikkiparrultansa ja lipoi huuliaan.*
"Ihan miten hänen ylhäisyytensä tahtoo." *koira jupisi itsekseen, mutta tarpeeksi kuuluvasti. jos Toan ei olisi väistänyt refleksinomaisesti, sen päässä olisi ollut. vaasin sirpaleita.*

Rouse: *Tuo käveli rappusia alas, sen enempää ajattelematta. Rouse katshati eteensä ja huomasi avoimen ikkunan. Ja miksi hemmetissä tässä talossa ei ollut laitettu verhoja kiinni kaikissa huoneissa? Luulisi nyt tyhemmmänkin tajuavan sen... Tyttö katsoi hetken valoon, mutta ei ollut siinä minuuttia kauempaa, kun palasi huoneeseensa tekemisen puutteessa. Lucekin oli ulkona, joten häntäkään ei voisi kiusata... Se onnekas pirulainen. No ihan sama, hankkikoot itselleen mahtavan päänsäryn, Rouse saisi sen jo muutamasta minuutista.*

Luce: * Luce avasi silmänsä ja huokaisi kohottautuen jaloilleen oksalle ja lähtien kävelemään sitä pitkin kohti huoneensa ikkunaa. Pojan koira, Akhi säntäsi pihamaalle haukahtaen ja sai näin aikaan Lucen äärimmäisen tyttömäisen kiljahduksen menettäen tasapainonsa ja tipahtaen puusta ja mätkähtäen maahan. Akhi jolkotti pojan luokse häntä heiluen ja alkoi nuolla hänen kasvojaan. * "Akhi...P*rk*le..." * Luce jupisi ja työnsi koiraansa kauemmas, kohottautuen istumaan. * "Aijaih...Ei taida tehä toi puusta tipahtelu kovin hyvää mun jäsenille, vai mitä Akhi?" * Poika mutisi itsekseen ja katsoi koiraansa, joka vain istui maassa ja tuijotti tyhmästi pää kallellaan. * "Nojaa...Musta tuntuu etten jaksa ees yrittää nousta vähään aikaan. Ihanku oisin jääny lumilingon alle..." * Poika sanoi ja rapsutteli Akhia siinnä ajatuksissaan, eikä huomannut melko suurehkon hämähäkin ryömivän vieressään ruohikossa. Hän tajusi sen kuitenkin siinnä vaiheessa, kun se yritti ryömiä hänen kädelleen. Äsken niin kipeitä paikkojaan valittanut Luce ponkaisi samassa jalkeille, ja voin vannoa, hän jopa kiisi sisälle niin lujee kuin vain ikinä pääsi ja törmäsi Rouseen (?). Akhi säntäsi pojan perässä sisälle hurjasti haukkuen, kuin leikki olisi ollut hauskakin. *

/Joo tuli tylsää. XD/

/Gyaah, kaikki törmää siihe! >_>/

Rouse: *Tyttö hätkähti ja horjahti eteenpäin Lucen törmäyksen voimasta melkein kaatuen.* "Mitä ihmettä sä oikeen riehut!?" *Rousee huudahti ärtyneellä äänensävyllä kääntyen katsomaan Lucea. Tyttö katsoi Lucea kulmiensa alta, ihmetellen samalla miten tuo oli tullut niin kovaa. Toki tuo oli kuullut pojan 'miehekkään' kirkaisun, mutta ei silti ajatellut tuon syöksyvän niin nopeasti, ja varsinkaan siihen missä hän oli.*

Luce: * Luce näytti hieman sekavalta ja piteli päätään. * "Hitot..." * Poika jupisi pyörryttävälle tunteelle ja katsahti Rouseen. * "Ei mitään...järkevää." * Hän mutisi sitten hieman nolona. Akhi juoksi pojan luokse ja alkoi hyppiä häntä vasten. * "Akhi! Alas! Alas! Alas! Alas!" * Luce yritti, mutta eipä titetenkään pojan tottelematon koira lopettanut. Hän päätyi lopulta istumaan lattialle, jotta Akhi lopettaisi ja katsoi Rouseen. * "Älä sano yhtään mitään mun koiran koulutuksesta..."

Rouse: *Tyttö katsoi Luceen vähintäänkin oudoksuen.* "Okei... Ja mitä ilmeisimmin, se todella 'miehekäs' ääni kuului sinusta." *Rouse sanoi pyöräyttäen silmiään pieni hymynkare suullaan.* "Oliko ulkona hämähäkki jota pikku Luce niin paljon pelkää?" *Tuo jatkoi tällä kertaa hieman alentavan lässyttävällä äänensävyllä. /o__O Mikä ihme... Mäkin tajuan omaa mielikuvitustani. XDD/ "Hah, mun ei tarvitse kysyä kun tiedän jo." *Rouse naurahti vastaten Lucen viimisimpään kommenttiin.*

Luce: * Luce mutristi suutaan. * "Se oli iso hämähäkki." * Poika puolusteli ja pyöräytti silmiään Rousen lässyttävälle äänensävylle. * "Mä en voi mitään mun epämiehekkäille kiljaisuilleni tai sille et en ehtiny elää murrosikääni loppuun ja joo." * Luce jupisi ja työnsi Akhin kauemmas kömpien takaisin jaloilleen ja katsoen rousea hetken säpsähtäen sitten ja työntäen koiransa ulos nopeasti. * "Älä kuse sisälle! Sira tappaa mut!!" * Luce parahti ja pamautti oven kiinni koiransa jäljessä*

Rouse: *Tyttö naurahti kuivasti.* "No sä sentään saat sen elettyä... Tai elettyä ja elettyä... Jossain vaiheessa loppuun. Mä oon tämmönen tästä ikuisuuteen, ja piste." *Tuo sanoi silmiään pyöräyttäen. Rousen oli pakko virnistää välikohtaukselle. Edes vähän. Ei tyttö nyt ihan tunteeton ollut.*

Luce: "Nojoo." * Luce kohautti olkiaan ja virnisti. * "Jaanomut...Mulla on ihan kuolettavan tylsää kun te ette voi tulla uloskaan joten...haluukko keksii mulle tekemistä?" * Poika kysyi virnistäen. * "Siis ennenkuin mä teen jotain niin tyhmää et maailmanloppu on lähellä?"

Rouse: "Ja munko onglema se on? Maailma tuskin räjähtää, tekisit mitä vaan. Paitsi ehkä kokkaisit, mut se olis estettävissä." *Rouse sanoi virnuillen.* "Ja kaiken lisäksi, mä oon nähny sun tekevän aikamoisia tymyyksiä, kuten juovan alkoholia, joten ei oo varmaan montaa asiaa mistä mä enää yllättyisin."

Luce: "Okei, ehken mä kokkaa enää, AINAKAAN lettuja.." * Luce sanoi ja virnisti seisoen kädet lanteillaan ja raapien päätään. * "Okei ihan tosi...Miten mä voisin kuluttaa taas yhden tylsään taittvan päivän, ilman et aiheutan mitään valtavaa katastrofia, tapan itteäni tai hoilaan Babya..." * Poika naurahti ja tarkoitti lopun ihan vitsiksi. *

Rouse: *Tyttö kohotti kulmiaan.* "Laula Babya... Voi ei. No hyvä uutinen tässä olisi se että sun ääni varmaan olis siihen aivan täydellinen." *Rouse sanoi virnistäen ja tökäten Lucea olkapäähän. (?)* "Ja mullakaan ei oo hajuukaan et mitä sä voisit tehä ilman että et aiheuttais vahinkoa."

Luce: * Luce pyöräytti silmiään ja virnisti. * "Baby, baby, baby oooh!" * Poika hoilasi ja repesi nauramaan. * "Jootota, musta ei tuu laulajaa. Eikä kyl oikestaan mitään muutakaan mut..." * Luce katsahti ulos ja huomasi paksujen pilvien vetäytyneen auringon eteen. * "No nyt mä en voi ottaa enää aurinkoa...Pystytsä tulee ulos, kun tuol on tollanen keli?"

Rouse: "Argh. Säästä mut tolta jooko?" *Rouse huudahti peittäen korvansa.* "Koska tiettyjen asioiden takia, mulla on häiritsevän hyvä kuulo." *Tyttö sani pyöräyttäen silmiään.* "Joo, kyl varmaan..." *Tuo sanoi katshataen ulos.* "Mut en kyl kauheen mielellään oo siel pitkään, tai ainakaan mee pitkälle..."

Luce: "Joo, eikä sun kantsi jäädä koko päiväks luolaan jumiin..." * Luce sanoi ja virnisti. * "Yksinään on ihan hirveen tylsää, ois oikeesti mahtavaa saada jotan tekemistä tähän loputtoman tylsään ja harmaaseen arkeen. " *Poika jupisi ja katsoi Rousea hetken siirtyen sitten katsomaan ikkunasta ulos. *

Rouse: "No teknisesti ottaen, mä en ollu siellä jumissa, ja en ees ollu koko päivää siellä." *Tyttö sanoi irvistäen.* "Ja parempi vaan että arki on harmaata, ni tietää että pilvet on taivaalla." *Rouse hymähti, ja vilkaisi ikkunasta ulos paksuun pilvikerrokseen.*

Luce: "Joo just." * Luce sanoi ja katseli pilviin. * "Mä en tuu kestämään mun loppuelämää. Mä en kestä sitä edes nyt." * Poika sanoi sitten ja kääntyi katsomaan Rousea. * "Mieti nyt, me eletään jossain metikön kesskellä Siran talossa, sä et voi liikkua päivisin ulkona ja mäkin saan siitä päänsärkyä. Meijän pitäis juoda ihmisverta, joka liippaa aika läheltä kannibalismia, et selvitään hengissä. Joten mitä mukavaa meijän elämässä enää on?" * Luce sanoi hieman katkerana*