Alive Or Not

Eowy: * Eowystä tuntui hieman väärältä olla siinnä sillä tavalla, mutta toisaalta, ei se hänen vkansa ollut. Hän oli ollit täällä ensin. okei okei, ei se ollut selitys. Eowy istahti katon reunalle ja risti jalkansa kaivaen termospullonsa esiin ja kaataen sen korkkiin itselleen kahvia. Tyttö loi katseensa taivaalle ja huokaisi kuunnellen kaksikon alhaalta kantautuvia ääniä. Siitä saakka, kun hän oli eronnut sisaruksistaan sen jälkeen kun hänen nuorempi siskonsa oli herättänyt pari heistä henkiin, hän oli ollut aavistuksen levoton. Eowy ei pitänyt yksinolosta. Hän ei ollut koskaan pitänyt. Ei hän pelännyt, hän vain tykkäsi olla muiden kanssa. Tytön vanhempi sisar, Anastacia, holhosi aivan liikaa. Eowy tiesi kyllä, että hän tarkoitti vain pelkkää hyvää, mutta silti. Eowy oli lopulta sanonut että halusi viettää vähän aikaa itsekseen maailmalla. Anastacia oli koittanut takoa tytön päähän järkeä, sanoa hänelle, että eowyllä oli paha tapa vetää ongelmia puoleensa - tosin, onnekasta kyllä, yleensä selvitä niistä ihmeen hyvin. Eowy tiesi itsekkin, että onnistui hankkiutumaan hankaluuksiin varsin usein. Hän vain oikeastaan, ei välittänyt siitä. *

Sira; *neitokaisemme irvisti ja siirsi kämmenensä nyt sitten seuraavaksi käsivarsilleen. "mitä sä halauat?" sira kysyi. hän ei ollut ollenkaan hyvällä tuulella.*
Dark;
"olin kuulevani äänessäni vihaa. et kai kanna vieläkin kaunaa?"*herrasemme kysyi hiukan ilkkuen, mutta hymyili lämmintä hymyään jota hänen oli tapana hymyillä.* "Veresi oli laimeaa. älä nyt vain sano että kätät taitojasi eläimiin." *dark mainitsi ja siirsi kötensä lantiolleen. sitten jokin kiinnitti hänen huomionsa. viikate.*

Eowy: * Eowy oli sulkenut silmänsä ja lopettanut kahvinsa juonnin. Tyttö piteli viikatetta rennosti sylissään, olisihan hän toki kyennyt taistelemaan ilman sitäkin. Se vain sattui olemaan tytön ainut tavara, minkä hän oli saanut vanhemmiltaan. ja nykyisin Eowy oli aivan liian tottunut taistelemaan rakkaan viikatteensa kanssa, vaikka taisteluita hän välttikin viimeiseen asti. Ei sillä, että hän olisi ollut huono taistelemaan, hän ei vain pitänyt niistä. Tyttö avasi silmänsä varovasti ja katsoi kaukaisia tähtiä. Hänen ajatuksensa harhailivat väkisin Embrosiin, tytön jo toisesti kuolleeseen kaksoisveljeen, jonka hänen puolisisarensa oli oikeataan murhannut. Eowyn mieltä kaihersi aina vain ajatus, hän olisi voinut estää sen. Olisi voinut, kyllä. Ja ainoana ongelmana ei suinkaan ollut se, että hän oli taistellut viittä vihollista vastaan mutta...Tyttö pakotti itensä pyyhkäisemään ajatukset taka-alalle ja käänsi katseensa takaisin kaksikkoon. *

Sira; *neitokaisemme tuhahti. hänen huonotuulensa sen kuin lisääntyi. mies oli alkanut viimeisinä hetkinä käyttäytymään raivostuttavasti, ja sira oli maininnut asiasta muutamaan otteeseen. nytkin naisen hampaat pilkahtivat jooka kerta kuntämä puhui* "Viimeisimmän temppusi jälkeen - todellakin kannan kaunaa."

Dark;

*mies uijotti nyt viikateen kantajaa. "Puhutaanpa siitä myöhmmin. meillä on yleisöä." *Dark sanoi ja väläytti hampaitansa nopeat. myös sira katsahti taakseen kunnes kääntyi ympäri ja tuijotti myös vikateen kantajaa.*

Eowy: * Eowy tajusi tulleensa huomatuksi ja hymyili ystävällisesti. * "Huomentapäivää." * Tyttö totesi tyynesti ja hänen kasvoillaan oli puhtaaasti utelias ja ystävällinen ilme. Eowy oli tosiaankin melko kiinnostunut noista kahdesta, hän ei mitenkään erityisemmin ollut paljonkaan muita vmpyyrejä elämänsä aikana tavannut - varsinkin kun oli viettänyt 300 vuotta siitä kuolleena. * "Anteeksi jos häiritsen teidän kahden juttutuokiota, en tullut tänne tarkoituksenomaisesti katsomaan teitä." * Eowy sanoi hymyillen. *

Luce: * Luce huokaisi syvään ja jähmettyi samassa paikalleen huomaten Rousen. Poika käveli tuon luokse ja kurtisti tytölle kulmiaan * "Seuraatsä mua?" * Oli ainoa asia, mitä luce sai ulos suustaan. Pojasta ei tuntunut enää läheskään yhtä pahalta, kuin aikaisemmin, rousen tultua, vaikkei poika tykännytkään siitä, että häntä seurattiin. Okei okei, usein siihen oli hyväkin syy, koska hän oli 'melko' katastrofialtis. Akhi juoksi rousen luokse ja pyrki järjestelmällisesti tunkemaan tytön syliin ja samalla nuolemaan rousen kasvoja ja heiluttamaan häntäänsä*

Rouse: *Tyttö nosti katseensa hitaasti ylös kuullen Lucen puhuvan tuolle yrittäen samalla olla välittämättä tuon koirasta.* "No tässä aluksi kyllä, et näyttänyt olevan ihan kunnossa." *Rouse mutisi hiljaa Lucelle katsoen tuohon.* "Mutta tällä hetkellä mua ei vois vähempää kiinnostaa yhtään mikään. Ainoo mitä mä nyt haluisin tehä on juosta tonne eikä palata enää ikinä. Mutta tiiän ettei se ois ratkaisu yhtään mihinkään." *Tuo jatkoi hyvin hiljaa tuijottaen samalla tyhjällä katseella eteenpäin.*

Sira; *Nainen vain tuhahti raskaasti ja pietli päätänsä sormenpäillä. himputti naisen oli pakko päästä syömään. * "Ei haittaa. olin muutenkin jo lähdössä." Sanoin eowynille ja läksin kävelemään tieheni, mahdollisimman ylmielisesti.*
Dark; "Tarvitsin suojapaikan auringonvalolta." Herrasemme sanoi ja ilmestyi suoraan siran eteen ja kallisti hiukan päätänsä. "Maineesi on kiirinyt jo kauaksi. näillä main on hankala löytää suojaa muualta kuin sinun tontiltasi." Dark huomautti.
Sira; "Vai olen minä julkimo? " Vilkaisin taivaan rantaan. auringon paluuseen oli vain puolituntia. En ehtisi enää saalistamaan tänään. Huokaisin. "heti sitä tullaan häntä koipien välissä takaisin kun auringonvalo uhkaa käräöyttää. No tule sitten , mutta muihin et koske." Sanoin Darkille, ja vilkaisin eowyniä, jonka nimeä minä en vielä tiennyt. "Sinäkinkö?"

Luce: * Luce huokaisi ja kyykistyi rousen viereen * "Joo, oot oikeessa. Mä en oo kunnossa." * Poika mutisi. * "Mut etpä taida olla säkään?" * Luce kysyi ja katsoi rousea pitkään * "Onks jotain miten mä voisin auttaa? Siis sen lisäks et painun sinne missä pippuri kasvaa, rupean tytöksi ja alan kähyttämään hametta ja pelastan maailman buldoggikissoilta ja palautan koirani Päivin kuolleista?" * Luce totesi *

Eowy: "Oikeastaan harrastan siedätyshoitoa, mutta tarkalleen ottaen ei se auringonvalo mitään hyvääkään tee. Jos vain sallit." * Eowy hymyili ja hyppäsi sitten alas katolta. * "Ihan muodollisuuksien vuoksi olen Eowy Mirae Yavanna Erika Cecilia Sawie mutta olis lystia jos kutsuisitte pelkästään Eowyksi, koska on aika ilkeetä nimetä lapsensa näin pitkästi." * Eowy sanoi ja mutristi hieman suutaan virnistäen sitten *

Sira; #Hienoa. yksi hölösuu porukkaan lisää.# nyökkäsin Eowynille, jokseenkin kitsaasti. Mulakisin darkia, ja pyrähdin kiitoon, tietäen että kaksi muuta kyllä pystyivät seuraamaan minua jso vain halusivat.*
Dark; *herrasemme lähti seuraamaan naista ja hymyili hiukan.* "Et siis eläkkään yksin. se oli hyvä tieto." mies sanoi samalla kun kiisi sirasemme vierellä, vilkaisten taakseen tulisiko Eowyn perässä, vai ei.*

/Yhyy, se ei oo Eowyn... XD/

Eowy: * Tyttö arvasi vallan hyvin, mitä Sira ajatteli hänestä. Nojaa, olihan Eowy tottunut siihen ja hänelle oli oikeastaan se ja sama, mitä muut ajattelivat hänestä. Mitä sitten jos sattui olemaan vampyyri joka piti erityisesti kahvista ja oli hieman ylivirkeä? Sanoisivat suoraan jos eivät halunneet seuraan, mutta yleensä kukaan ei sanonut ja Eowy antoi ajan rientää ja katsoi mihin se mulkoilujen ja inhoavien katseiden sekamelska johti. Eowy lähti jokatapauksessa kiitämään kaksikon perään, joskin ei mieluusti kiitänyt viikate mukanaan, mutta kaikkea ei voi saada. *

Rouse: *Tyttö katshati Luceen naurahtaen kuivasti.* "No ainakin ekana voisit selittää et mitä helvettiä, ja toisena voisit olla vaikka seurana, kun ei täällä muutakaan ole. Ja sä taidat olla ainoo koko planeetalla joka saa mut nauramaan. Sen voit laskea saavutukseksi." *Tuo sanoi hiljaa katsoen edelleen Luceen.* "Me voidaan varmaan auttaa toinen toisiamme, kun ei muitakaan kauheen lähellä oo." *Rouse jatkoi ja käänsi katseensa eteensä.*

Luce: "Valitan, lady. Oon yhtä huono selittämään päähänpistojani kuin kokkaamaan." * Luce sanoi ottaen hyvin asiallisen kuuloisen ja virkailijamaisen roolin ja virnisti sitten, kunnes vakavoitui. * "Joo, niin kai.." * Poika mutisi sitten ja katsoi rouseen * "Jos estät sen etten hyppää kalliolta alas tai hirttää itteeni niin käy mulle..." * Luce sanoi jokseenkin astetta synkemmin. * "Tuskin mä noin tekisin...kai...Mut akhikin kuolee muutaman vuoden päästä ja mä en tuu kestää sitä. Kumpa se eläis ikuisesti." * Luce huokaisi ja iski persuksensa maahan *

Rouse: "No kerran mä sut jo pelastinkin. Ei ollu kauheen kiva vaan syöksyy sinne sun alles, ja toivoo et ehtisin ajoissa." *Tyttö mutisi synkkänä.* "No ei sun olo taida plajon mun oloa parempi olla. Musta tuntuu tällä hetkellä et vaikka aurinko nousee ihan just en aio tästä hievahtaakkaan. Piste." *Tuo jatkaa mutisten.*

Luce: "Mut et sä voi tänne jäädä! Sä palat poroks!" * Luce parahti ja katsoi rousea jokseenkin... huolissaan ja samalla myös peloissaan. * "Et sä voi...etkai sä aio tappaa itteäs...?" * Poika mutisi ja katsoi rousea surkeasti. * "Älä pliis jätä mua..." * Luce käänsi katseensa pois rousesta ja huokaisi surullisena *

Rouse: "No ihanku en sitä tienny. En mä tyhmä ole." *Tuo tuhahti tuijottaen edelleen eteensä.* "Ja mä ainakin luulin että sä musta oikein halusit eroon. Sen käsityksen oon saanu muutaman kerran. Silloin siitä en paljoa välittäny, mut nyt vaan tuli mieleen." *Tyttö jatkoi mutisten, ja samalla nopeasti vilkaisten vieressä istuvaan poikaan.*

Luce: * Poiks mutristi suutaan eikä viitsinyt katsoa rouseen. * "En mä susta eroon halua.." * Luce sanoi hiljaa ja kääntyi katsomaan Rousea. * "Ihan totta. Jos sua ei ois mä tulisin mökkihöperöks." * Poika piti pienen tauon ja näytti hetken jotenkin epävarmalta, kunnes huokaisi surkeana. * "Musta tuntuu et sira vihaa mua." * Luce sanoi hiljaa ja näytti olebvan itkun partaalla*

s; *neitokaisemme hidasti vauhtinsa tullessaan kartanolle ja pystyi heti haistamaan talosta poistuneen kaksikon hajun, tietäen että myös kaksi muuta haistoivat sen. siitä välittämättä nainen asteli ovelle, avasi sen ja astui sisään. "yksikin joka liikahtaa..." varjoista kuului murinaa, mutta sira ehti sähähtämään lauseen päälle ja tona painui varjoissaa sykkyrään. "ai moi, teidän majestee--" se hypäshti sivuun sillä lähellä ollut vaasi räsähti sen viereen sirpaleiksi. "häivy ylös niinkuin olisit jo!" sira sähisi.
D; *leivästi sanonnutana, talo löyhkäsi. kuolevaiselle koiralle, geenimuunnellulle elukalle, vampyyrihiirelle ja kahdelle muulle vampyyrille, ja ehkä jopa yhdelle kuolevaiselle. mies ei ollut varma mitä haistoi, mutta haju oli varsin kiehtova, etenkin ihmisen suhteen, sillä jälki tuli nuoresta, siraa nuoremmasta pojasta, joka kuitekin ehkä aavistuksen tuoksahti kuoleelle. aivan kuin tämä tekisi kuolemaa, tai jotain. kun varjoista kuulunut varoitus kajahti miehen korviin, mies jäykistyi ja käänsi katseensa varjoihin, ja miehen katse seurasi vaasia, joka hajosi lattaille, ja hänen silmiinsä se näytti samalta kuin hidastetussa filmissä kun koira loikkasi sivuun. samalla kun koira luikki yläkertaan, eowy astui sisään ovesta(?) "montako vaasia olet jo tappanut, sira kultaseni?"
Mies uskaltautui kysymään neitokaiseltamme, ja äänensävy oli lähes sama kuin Dark olisi Siran aviomies. Siran katse oli jäätävmpi kuin Dark oli osannut odottaa. "Meidän juttu on ollut ohi jo kauan. asettukaa taloksi, toisen kerroksen huoneissa pitäisi olla tilaa." Sira mutisi ja katsahti huolestuneena ovea, mennen nojailemaan sen karmeihin. ellei kaksikko pian tulisi takaisin, sira heittäisi itsensä aurinkoon huolesta. Dark kyllä huomasi neitokaisemme huolen mutta lähti nousemaan portaita pitkin ylös..*

Eowy: * Tyttö seurasi siraa ja darkia sisälle ja katseli taloa ja piti siitä ensi näkemältä. Se oli toki modernimpi, kuin tytön kotitalo, vai pitäiikö sanoa hyvin vanha linna Walesissa. Hän itse diggasi modernimpia juttuja kuin vanhaa homeista linnaa, joka ei tosin edes ollut homeinen. Koti vain sattui olemaan hyökkäyksien kohteena jatkuvasti, joten eowy oli lähtenyt pois, kuten hänen sisaruksensakkin. Eowy haistoi toki saman kuin muutkin, muttei niinkään kiinnittänyt huomiota. Tyttö katsoi siran touhuja ja tuon kertoessa toisessa huoneessa olevan tilaa Eowy niias pienesti. * "Diolch yn fawr iawn." * Tyttö kiitti kymrin kielellä ja hymyili ystävällisesti lähtien Darkin perään yläkertaan*

Luce(tai oikeastaan Akhi): * Akhi katseli Lucea ja Rousea(Fail meinasin kirjottaa Siraa) ja haukotteli hyvin koiramaisesti(eikun kissamaisesti...). Koira heilautti häntäänsä ja koittti tunkea lucen luokse, mutta koska ei saanut huomiota, tuo lähti jolkottamaan takaisin talolle, koska tottakai äidillä oli ikävä pienokaisiaan. Akhi jolkotti kevyesti ja vailla sen suurempaa kiirettä talolle pysähtyi katsomaan oven suussa olevaa siraa, ja jäi siihen seisomaan ja tuijottamaan tuota. *

*pianpa sira huomasikin akhin joka katseli neitokaistamme. nainen asteli ulos pihalle koiran suuntaan ja kyykistyi sen teen. "Akhi, missä Luce ja Rouse on?" sira kysyi koiralta silmät huolta täynnä. nainen ei jaksaisi katsella kuinka rouse palaisi poroksi, ja luce heittäisi veivinsä oma-aloitteisesti heti rousen perään. ei hlvetti, sirahan raahaisi molemmat tyypit suojaan, vaikka oma henki menisi. hänhän oli heidät muuttanutkin, ja langettanut tähän ikuiseen kiroukseenkin.*
D: *huone oli ihan kiva. niin herrasemme sen ajatteli kun astuis sisään. ainakin siitä näki suoraan etupihalle.. ja pian herrasemme joka kulki ikkunalle huomasi Siran kyykistyeenä koiran eteen, ja puhuvan sille. huoli valtasi nyt vuorostaan darkin.*

Eowy: * Tyttö selvitti itsensä jonnekkin huoneista ja katseli sitä lattiasta kattoon. Okei, ei se ihan vastannut sitä valtavaa huonetta, mkä hänellä oli kotona, mutta olipa ainakin mukavampi. Ainakin Eowyn mielestä. Tyttö avasi ikkunan ja pisti viikatteensa nojalle seinää vasten, istahtaen sitten tuoliin *

Akhi: * akhi luimisti korviaan ja perääntyi pari askelta, ja jos koira voi näyttää empivältä, niin Akhi näytti. Lopulta Akhi asteli ihan sian eteen ja nuolaisi tytön kättä (?) heilauttaen häntäänsä ja urahtaen lyhyesti. Koira kääntyi sitten katsomaan tuloosuuntaansa ja oli oikeastaan tietysti olettanut Lucen seuraavan perässä. Mikä ihme sillä omistajalla maksoi? Koira katsoi siraa kysyvästi ja kallisti päätään. *

Rouse: "Mä en kyllä usko että se sua vihaa... Ainakaan sen perusteella mitä oon teijät aikasemmin nähny." *Rouse mutisi hiljaa tuijottaen eteensä. Aurinko oli noussut. Mahtavaa. Tyttö ei pääsisi pois puun juurelta taloon ilmaan mukavaa päänsärkyä. Mutta Rouse ei jaksanut välittää nyt siitä.* "Kyllä sä sen vielä itsekkin huomaat." *Tuo sanoi vielä pienen tauon jälkeen.*

Luce: * Luce katseli oksiston lomasta taivaalle. * "hmh..." * Poika hymähti ja loi katseensa hetken kuluttua rouseen. * "Luuletko?" * Luce kysyi ja tuon silmistä paistoi viaton ja toiveikas ilme ja hän hymyili pienesti. * "Mä toivon et oot oikeessa." * Poika sanoi ja vilkaisi sitten aurinkoa. * "Sun pitää mennä sisälle." * Luce kurtisti kulmiaan ja katsoi rousea hivenen huolestuneena *

Rouse: *Tyttö nyökkäsi Lucen puheille vilkaisten tuota, kunnes käänsi katseensa takaisin eteen yhtään sen paremmalla päällä.* "Aivan sama. Tässä on varjoa, en mä tähän heti tällä sekunnilla kuole. Kyllä mä sisälle menen. Mutta en nyt..." *Rouse mutisi hiljaa melkein itsekseen.* "Sun ei pitäis huolehtia musta, kun ei sulla itselläsikään näytä menevän hyvin." *Tuo lisäsi vielä hiljaa vilkaisten Lucea toistamiseen.*

Luce: * Poika pudisti päättäväisesti päätään. * "Ei, mä muistan tasan miten sulle kävi viimeks kun jäit aurinkoon." * Luce sanoi paljon päättäväisemmin kuin yleensä ja nousi seisomaan. * "Älä ota tota aivan sama asennetta! Ja hitot siitä meneeks mulla hyvin vai huonosti, se ei nyt liity tähän! Sä oot pitäny musta huolta ja mä en suostu jättämään sua tänne. Mä tiiän etten pysty raahaamaan sua mukanani väkisin enkä ees halua joten mä PYYDÄN. Rouse kiltti!" * Luce sanoi, puoliksi ärtyneellä, huolensekaisella äänellä, kunes meni aivan hiljaiseksi ja vain tuijotti rousea. Poika käänsi sitten tuolle selkänsä. * "Anteeks!" * Luce henkäisi hiljaa peläten menneensä liian pitkälle. * "Mä menetin jo perheeni, en haluu menettää suakin..." * Poika mutisi ja vaikutti melkein itkevän*