Alive Or Not

Rouse: "Hmm... Hyvä kysymys. Koska mulla ei ole hajuakaan, mutta sille nyt ei valitettavasi mitään voi. Ellet sä sitten jossain salaisessa laboratooriaoosa ole keksinyt jotain anti-vampirismia, niin uskon ettei me voida tälle mitään." *Tyttö sanoi virnistäen.* /Lol, sims lainauksia! XDD/

Luce: "Itseasiassa mulla on salainen laboratorio tän paikan kellarissa." * Luce sanoi ja hymyili salaperäisesti rouselle kävellen ulko-ovelle. * "Mistä sä voit olla varma, mitä mä siellä oon keksinyt...?" * Poika kysyi ja hänen ilmeensä oli vakava, näytti siltä, että Luce oli tosissaan. *

Rouse: *Tyttö naurahti.* "Kun susta puhutaan se voi olla vaikka muotoaan muuttava leivänpaahdin." *Rouse sanoi naurahtaen uudelleen ja pudistaen päätään huvittuneesti.* "Mä nyt en kuitenkaan ihan usko että sun koulutus on ihan niin hyvä että osaisit semmosen rakentaa, koska siihen tarvittais varmaan aika paljon lisäopintoja."

Luce: "Njaah! Mä oon vakavissani!" * Poika sanoi, mutta repesi nauramaan lopussa. * "Okeiokei...Unohetaan se labra." * Luce virnisti ja kallisti hieman päätään. * "Mulla on nälkä..." * Poika jupsi ja katsoi rouseen vetoavasti. *

Rouse: "Valmisruoat on keksitty. Mä en ihan usko et oot niin avuton, ettet osais sitä mikroon laitaa." *Tuo mumisi katsahtaen keittiön suuntaan.* "Kokkaus... No en vaan nyt millään jaksais olla ruoka-aineiden kanssa tekemisissä."

Luce: "Njää, valmisruuat, hyi että...Mut okei, ihan sama." * Luce kohautti olkiaan ja häipyi keittiöön pistämään jonkin randomin valmisruuan mikroon. Poika katseli keittiön ikkunasta ulos samalla, kuin odotti ruokansa tulevan. Mikron kilahtaessa Luce otti ruuan sieltä ja söi sen (Hehe, nopeeta). *

Luce: * Luce nousi ylös pöuydän äärestä ja meni rousen perässä ulos. Poika katsoi tuota hetken ja vislasi sitten Akhille (eikun rouselle tietenkin). Koira rynisti metsän suunnasta ja Luce loikkasi vaistomaisesti sivuun, ennenkuin se olisi törmännyt päätä pahkaa häneen. *

Rouse: *Tyttö katsoi taivaalle toivoen, ettei pilvimassa katoaisi. Punahiuksinen tyttö käveli jonkun matkan päähän istahtaen siihen paremman tekemisen puutteessa. Rouse sulki silmänsä kuunnellen rauhassa metsän ääniä.* />___> Lyhyt kun en oikeen keksiny mtn.../

Luce: * Akhi ravasi rouusen perään ja nuolaisi tytön naamaa häntä heiluen (?), istahtaen sitten tytyön viereen kielen roikkuen pitkällä kultaisennoutajan suusta. Hetken kuluttua koiran omistaja seurasi perässä ja vilkaisi rousea. * "Saaks liittyy seuraan vai masennusteiniihqangastaatsä?" * Poika virnisti. *

/Okei kelataan iltaan, eiks je?/

*Selvä. nyt oli siis ilta. Neitokaisemme istua nökötti edelleen poikkiparrullansa, ja piti kämmenellänsä vampyyrihiirtänsä. Dobermanni stui taas lattialla ja tuijotti naista, joka piti katseensa seinässä. Hyvä on, Neitokaisen itseänsä nuorempi kihlattu oli tartutanut neitokaiseemme pienoisen masennuksen koko tarinan alussa,ennen kuin se heräsi uudestaan henkiin, ja tuli jotenkin oudoksi, josta enää edes lukenut insinööri ei saisi tolkkua.
tämä pienen pieni masennus sitten suureni hitaasti, ja nyt synkensi naisen ajatuksia pahemmin kuin kuuma ja aurinkoinen kesä - jolloin siran oli tyytyminen vain työntää bikininsä kaapinperukoille.
Mitä hän antaisikaan että saisi kulkea taas kerran kuolevaisena maan pinnalla, nauttien auringon lämmöstä, ja siitä ettei hänen tarvitsisi kantaaa syyllisyyttä omasta nälästää ja siitä kuinka oli noin vain mennyt kiroamaan kaksi kuolevaista samaan kohtaloon kuin neitokaisemme oli kirottu melkein jo tuhat vuotta sitten. Niin, Sira oli ollut huolimaton liikkeissään silloin aikoinaan. Mitähän Siran muuttaja, Dark Sanoisi?
Neitokaisemme sulki silmänsä ja yritti unohtaa miehen vitivalkoiset hiukset, kasvot ja punaiset silmät jotka olivat neitomme aikoinaan lumonnut. Miksei nainen voinut vain jättää tätä seivästettäväksi? Oliko Drak enää edes elossa? ja jos oli missä tämä nyt eli? Siran päätä alkoi särkemään ja kurkkua kuivamaan. se oli samanlainen jano kuin silloin aikoinaan, lucen tapaamisen tienoilla.
sitä halusi vastustaa, muttei kyennyt. Sira, tuo pikku omanelämänsä ninja, hyppäsi alas poikki parrulta, ja laski hiiren pahvilaatikon päälle. Dobermanni nuolaisi huuliansa. mieli maassa nainen laahusti ullakkon ovelle ja painoi kahvan alas. kauanko menisi että vampyyrin metsästäjät löytäisivät heidän piilonsa? koska sira joutuisi taas pitämään huolta 'pienemmistään' ?
entistäkin synkemmät ajatukset saivat neitokasemme huonolle tuulelle. Ajatus Darkista, joka sittemmin oli oppinut elämään tempperamenttisen Siran kanssa kuitenkin kutkutti taas naisen mieltä. tuntui kuin neitokainen olisi jäänyt jumiin siihen hetkeen kun joku oli halunnut suojella häntä. Siran muuttuminenhan oli ollut puhdas vanhiko.. voi ei, sira harhautui taas ajattelemaan muuttajaansa. nainen painoi kahvan uudestaan alas, ja ja avasi oven, loi piakisen silmäyksen ullakolle ja astui pitkään käytävään.
nainen käveli hitaasti alas ne portaat jotka erottivat hänet ulko-ovesta. naisen nälkä yltyi. koskahan viimeksi siramme oli juonut siitä sykkivästä lähteestä, jota kuolevaiset kantoivat kaulassaan? siitä taisi olla liian kauan. naisen kädet olivat näivettyneet, vaikka kasvoista ei erottanutkaan mitään eroa.eläinveri kyllä piti hengissä, mutta vain niukin naukin. Sira vain ei tahtonut luoda enää yhtäkään uutta vampyyriä.*

Luce: * Luce huokaisi ja vilkaisi Akhia lähtien sitten takaisin talon suunnalle. Poika käveli etuovelle ja avasi sen varovasti Akhin jolkottaessa aivan pojan kannoilla. Luce kuuli nuoremman koiran kimeää haukuntaa ja kääntyi katsomaan, kuina Acu, yksi Akhin pennuista, (joita tosin olikin jäljellä enää kaksi, plus Rousen Alina)juoksi poikaa kohti. Niinpä Luce pysähtyi ovelle ja hymyili itsekseen pennulle, joka saavtti heidät ja alkoi touhotta Lucen jaloissa. Poika meni sisälle ja koirat seurasivat perässä. Akhi hyppäsi sohvalle ja Luce laski takamuksensa sen viereen rapsuttaen itä päälaelta, Acun vinkuessa vieressä, sillä pentu ei uskaltanut hypätä sohvalle. Luce vilkaisi sitä ja hymyili, nostaen pennun syliinsä. *

*nainen käveli alakertaan, näki lucen vilaukselta, joka synkisti neitokaisen ajatuksia entisestään.niin poika oli toinen niistä, joiden kanssa sira ei ollut varovainen. nytkin, hänen omat tunteensa olivat epäselvät. inho neitokaisessa kasvoi siraa itseään kohtaan, sillä tämä oli vain ottanut saaliikseen -keskellä kirkasta päivää toivottoman pojankoltiasen joka hyvä jso oli koulunsa saanut päätökseen. Nainen käveli ulos avasi oven ja läimäytti sen perässään kiinni, kuin ilmoitaen olemassaolonsa, ja samalla sen että poistui taloudesta. neitokainen käveli hiekkatien alas kukkulalta jolla talo nökötti. Sira käveli vielä hiekkatien päähän, sinne mihin tie loppui, ja metsä alkoi. Koska Sira ei tahtonu tpitää kiirettä, ettei osuisi viattomiin ihmisiin, hänen mielensä pääsi jälleen valloilleen. ajatukset karkasivat kerta toisensa jälkeen Darkiin, miehen miellyttävään hengitykseen siran kaulalla, kun neitokaisemme oli vielä elossa. niin, sirahan oli toki viettänyt viimeiset kaksi kuukautta kuolevaisena ihmisenä vampyyrin seurassa - koska hänellä ei ollut muutakaan vaihtoehtoja, ellei roviota laskettu mukaan. kirottu keskiaika! saniaset heiluivat hiukan tuulessa, ja kavahtivat pois tieltä kun neitokaisemme astui niiden lähelle. kolea ilma sai siran vaistot heräämään, ja metsässä oleva heikko sumu toi hiukan aavemaisen tunnelman. sira keskittyi nyt pitämään ajatukset kaukana Darkista, vaikkakin muisto miehen kylmistä käsistä sai naisen ihon kananlihalle, olkoonkin epäkuollut.Maasto muutui. huomaamattaan sira oli alkanut kiitämään. neitokaisemme jarrutti, vaikkakin joutui tekemään sen itsensä siihen pakottaen. sira puri hiukan alahuultaan ja puristi kätensä nyrkkiin. hänen edessään aukeni kaupunki neonvaloineen ja kyltteineen. moderni kaupunki, keskellä ei mitään. neitokaisemme jano yltyi.

Luce: * Luce hätkähti kuullessaan oven pamauksen ja käänsi katseensa ovelle jääden tuijottamaan sitä hetkeksi, kunnes hän huokaisi syvään ja laski katseensa maahan. Ja pääsipä yksinäinen kyynelkin vierähtämään pojan poskelle. Niin, Luce oli yksinäinen. Olihan poika viettänyt aikaa Rousen seurassa, mutta jotenkin se ei vain ollut sama asia. Luce mietti, oliko hän tehnyt virheen lähtiessään siran mukaan asumaan tänne, hän olisi voinut jäädä kaupunkiin ja uskotella itselleen ettei mitään olisi tapahtunutkaan... Niin ja kuolla sinne. jokin pieni ääni huomautti Lucen sisällä. Vaikka poika kuinka uskotteli itselleen että olisi voinut tehdä toisin, syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi, hän ei olisi voinut jatkaa elämäänsä normaalina. Luce oli kuitenkin varsin seurallinen, hän olisi toivonut voivansa olla Siran kanssa enemmän, muttei suoraan sanoen uskaltanut mennä ullakolle. Pojalla ei ollut hajuakaan, mitä Siran päässä liikkui, mutta suututtaa hän ei Siraa halunnut. Ja Luce tosiaankin pelkäsi, että Sira suuttuisi, jos hän menisi häiritsemään tytön rauhaa ullakolle. Äskenkin, ei, Sira oli vain häipynyt ovet paukkuen. Vihaako hän minua, sen takia että olen tälläinen? Tämä yksinäinen kysymys vaivasi pikaa joka ainokainen päivä.*

*Neitokaisemme käveli pitkin harvinaisen ruukaisia katuja.hänen katseensa oli suunnattu maahan, tiivisti tennarien (jotka oli randomisti kaivanut kaapistaan) kärkeä. muutama lämmin tuoksahdus kantautui naisen enään ja sai veden kielelle. päättäväisesti, ehkä pikemminkin jääräpäisesti nainen kuitnekin jatkoi kävelyään. raitista ihmistä oli niin vaikea löytää näinä päivinä. viimein nainen pääsi alueelle jolla yöllinen liikkuminen oli rauhallisempaa.Naisen vaistot alkoivat taas tehdä tuloaan.neitokaisemme ei kuitenkaan huomannut tätä seuraavaa hahmoa.*

Luce: * Luce harhaili omissa synkissä mieikuvissaan ja hautasi kasvonsa koiransa turkkiin. Akhi katsoi poikaa ja haukotteli laiskasti. Poika kohotti sitten kasvonsa ja katsoi sitä pitkään, hänen teki valtavasti mieli itkeä, mutta jotenkin se tuntui väärältä. Sen sijaan poika nousi, sen enempiä ajattelematta, hän lähti ulos, metsään, Akhin seuratessa pojan vanavedessä. Luce ei tosiaankaan osannut suunnistaa metsässä, saati tuntenut mitään paikkaa minne mennä. Hän vain halusi kävellä, kävellä niin kauan että tahtoi elämältään jotain muuta. Jos Luce ei olisi alkanut voimaan pahoin, hän olisi luultavasti kiitänyt. Tai, olihan hän joskus aikaisemmin kiitänyt jos oli aivan pakko, mutta ei muuten poikaa saanut edes yrittämään kiitämistä. Ja kaikenlisäksi hän törmäili puihin. Akhi juoksenteli Lucen ympärillä pojan tallustaessa polkkua pitkin ja poiketen yht'äkkiä polulta hieman tiheämmän kasvillisuuden sekaan ja jatkaen päämäärätöntä tallustamistaan. *

*nainen kyllästyi. neitokaisemme ei vain halunnut upotaa hampaitaan sykkivään suoneen. sira suuntasi askeleensa kohti metsää uudestaan, vaikkakin se tuntui oudolta, jotenkin pelottavalta ajatukselta mutta samaa aikaan tutulta. sira asteli kujalle. hänen hengityksensä pysähtyi ieneksi hetkeksi. sekunnin kuluttu nainen tunsi kylmän käden olkapäällään, ja toisen sekunnin kuluttua sira sieppasi kädestä kiinni, kierähti sivuun ja potkaisi kiinniottajaansa rintakehään. mies kompuroi kaksimetriä taaksepäin, ja tömähti katuampun valoon. siran silmät levisivät, sillä tutut hiukset pöllähtivät näkyviin. seuraavass ahetkessä sir atajusi tulleensa voitetuksi, sillä hahmo oli paianjt siran maata vasten ja lukinnut tämän kädet naisen kylkiä vasten. sira tunsi pienen viillon kaulassaan, kun miehen kulmahampaat nirhaisivat epäkuolleen neitokaisemme kaulavaltimon auki. pian hahmo painoikin jo huulensa haavaan.*

Nimi: Eowy (Sukunimestä ja muusta ei ole tietoa (=Roolijansa on unohtanut ne jo))
Ikä: Ulkoisesti suunnilleen 17-18, oikeasti liki 500
Sukupuoli: Tyttö
Seks. suuntautuminen: Bi, enimmäkseen hetero
Laji: Vampyyri

Luonne:
Eowya voisi luonnehtia omalaatuiseksi persoonaksi. Hän on optimisti, eivätkä elämän pienet käännekohdat hätkähdytä häntä. Tyttö välittää paljon lähimmäisistään ja tarpeen mukaan puolustaa kyllä ankarasti heitä oman henkensä uhallakin, toisinaan jopa täysin vieraita. Eowyllä on yksi pahe; Kahvi. Tyttö on ihan hulluna kahviin ja sitä meneekin monta kuppia joka päivä. Se taitaa olla osittain syynä neidin ainaiseen ylipirteyteen. Eowyn ideat ovat yleensä varsin villejä ja eivät ihan loppuun asti mietittyjä.
Vaikka hän puolustaa lähimmäisiään, hän vihaa tappamista. Eowy ei pidä vampyyrinä olosta ja uhmaa aurinkoakin, mutta ei hänen kohtalonsa häntä haitannekkaan. Ja, tyttö on aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta, oli se sitten kuinka outoa tai vaarallista tahansa. Hän myös rakastaa uusia tuttavuuksia.

Menneisyys:

Eowy syntyi Walesissa suuressa sukukartanossa ja varttui suuressa perheessä. Oikeastaan, tytön vanhemmat muuttuivat Eowyn viimeisen sisaruksen jälkeen vampyyreiksi ja niin kävi oikeastaan kaikille perheenjäsenillekkin. Myöhemmin Eowyn äiti murhattiin raa'asti kotoaan ja perhe pakeni Ranskaan. He asuivat katakombeissa melko kauan, kunnes Eowyn isä tuli ja ilmoitti että heidän täytyy lähteä, ja hänetkin murhattiin. Sisarukset päätyivät erilleen, mutta muuttivat tilanteen rauhoituttua takaisin kotiinsa. Tosin, perheen kuopus kaapattiin. He lähtivät koko perheen voimin pelatamaan perheen nuorinta, mutta se osoittautui ansaksi. Koko porukka sai surmansa, erittäin raa'asti. Eowy oli hengissä taistelupaikalla monta päivää, ennenkuin lopulta kuoli. Ei, ei hän aave ole. Taistelusta karkuun pääsi ainoastaan perheen kuopus, joka 300 vuotta myöhemmin herätti Eowyn ja Eowyn kaksoisveljen Embrosin henkeen. Embros tosin kuoli myöhemmin, mikä on Eowylle erittäin arka aihe ja ainut asia, joka satuttaa häntä syvältä sisimmästä.

Ulkonäkö: Eowyllä on lyhyehköt pikimustat hiukset ja punaiset silmät. Tyttö on suunnilleen keskimittainen ja hoikka. Eowyn vaatemaku on aivan omaa luokkaansa, hän voi koota asukokonaisuuden aivan kummalliseksi yhdistelmäksi, joka kuitenkin aina näyttää jollain oudolla tavalta hyvältä hänen päällään. Yleensä hän tosin käyttää indigonsinistä toppia ja lyhyitä farkkushortseja tennareiden kera.

Muuta: Eowy näkee tulevaisuuteen, sekä hyvin että hieman huonommin ja epävarmemmin... Tytöllä on myös valtava viikate, jossa outoa on se, että hän voi lävistää sillä itsensä tekemättä kuitenkaan mitään vahinkoa itselleen.

Luce: * Luce näytti uskottelevan itselleen, että kaikki oli hyvin ja hän voisi jatkaa kävelyään loputtomiin. Mutta pikkuhiljaa totuus ja epätoivo alkoivat vallata pojan mielen. Luce istahti kivelle ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Pojan maailma tuntui olevan tätä nykyä pelkkää hel**ttiä ja välillä hän tosiaan halusi ainoastaan kuolla. Rousehan hänet oli itsesiassa kerran pelastanut itsemurhalta. Luce antoi nyt vihdoin en pidättelemänsä itkun tulla ja itki hiljaa. Akhi istui vieressä ja katseli poikaa pää kallellaan vingahtaen huolestuneesti. Luce katsoi sitä sormiensa lomasta ja laskeutui kiveltä istumaan kovaan maahan halaten koiraansa lujasti. Sekään ei eläisi ikuisesti.*

*neitokaisemme tuijotti tähtiä taivaalla samalla kun vampyyri mies nuoli hellästi siran omaa veta, vaikka sirasta tuntuikin että hän pyörtyisi kohta, tai kuihtuisi pois. neitokaisemme ei kyennyt ajattelemaan enää ketään muuta kuin lucea. oli ehkäollut törkeää jättää poika sillä tavalla yksin talolle ja lyödä ovi perässään kiinni. s eoli turhan agresiivinen reaktio. siran puri hamamsta yhteen, kunnes raotti hiukan omaa suutaan ja nopeasti upotti hanpaansa, itseänsä vanhemman vampyyrin okapäähän, ja nyki tai pikeminkn riuhtoi. mies ulvaisi ja irtaantui naisesta joka ol hetkessä taas jaloillaan. tuttu veri maistui siran suussa. "helekutin Dark."*

Dark
Ikä; vanha kuin taivas.
skp; mies
rou; Vampyyri

Ulkonäkö;
Vitivakoiset hiusket jotka pörrössä, ja ylettyvät pisimiltään niskaan, kalpeat kasvot, punaiset silmät ja käyttää myös kajaalia paksulti ;D
kynnet ovat mustat, ja sormet laiheliinit. 170cm pitkä, painoa noin 50kiloa, eihän tämä tyyppi juo muutakuni verta.
vaatteet; musta puolipitkä takki ketjuilla, mustat housut leveälahkeset, ja ketjuilla ja punainen paita ja maiharit.

luonne;

yleensä vain katsoo sivusta jos joku on vaarassa, ellei kyseessä ole omasta tuttava piirstä tuttu hekilö.
yrittää pitää asiat yksinkertaisena, vaikka ei siinä yleensä onnsitukkaan, ja välttää kontaktia ihmsiten kanssa viimeiseen tippaan.
on ehkä hiukan hiljainen ja mysteerinen, joskus vaikuttaa jopa kuivakolta, vaikke sitä ole. en suosittele suututtamaan, vaikka ei suutukkaan niin helposti.

menneisyys;

liian paljon on taphtunut että se edes mahtuisi tähän, mutta suurin osa siitä voidaan ketoa jo mainitsemalla Sira, nainen joka muutti darkin elämän, ja jonka elämän dark päätti hampaisiinsa, ihan vanhingossa. selvinnenee myöhemmin

Rouse: *Tytön ajatukset olivat pyörineet vaikka missä. Kuten omassa itseinhossaa, jonka vallassa hän on ollut siitä 'välikohtauksesta' asti. Ei ole vain antanut sen sen erikoisemmin näkyä. Mutta kun Rouse huomasi Lucen menevän metsään tuo lähti poikaa vaivihkaa seuraamaan. Yleensä poika ei noin vain lähtenyt jonnekkin sanomatta sanaakaan. Punahiuksinen tyttö lähti vaivihkaa seuraamaan Lucea, niin ettei tuo kauhean helposti tyttöä huomannut. Olisi voinut tietenkin, mutta ei niin helposti. Tuo vaihtoi piiloa milloin mitenkin ja mihinkin, mutta pysähtyi kun Lucekin. Pojalla ei selvästikkään ollut kaikki hyvin. Mitä ilmeisimmin kenelläkään heistä ei ollut. Rouse vihasit itseään siitä mikä oli ja miksi oli tullut, ja niin Lucekin. Mutta se ei tainnut olla samanlaista. Ainakaan Rouse ei niin uskonut. Tyttö nojautui puuta vasten vähän kauempana Lucesta halaten polviaan ja katsoen surkeana alas. Tuo ei halannut kuitenkaan lopettaa päiviään vielä. Jos olisikin parannus keino. Jos hän viimeinkin voisi olla taas tavallinen. Jos... Mutta ei. Niin ei voinut käydä. Ei ainakaan Rousen mielestä. Kuka olisi niin viisas että saisi vasta-aineen tehtyä? Tai muutenkin, kuka viitsisi? Rouse tajusi, että paremmin hänellä varmaan kuolleena olisi, mutta hänellä oli silti toivoa pieni hitunen jäljellä ettei silti tappanut itseään.*

Eowy: * Tyttö oli seissyt jo kauan yhdellä kaupungin katoista. Hänen katseensa pyyhki yli kaupungin valojen ja etäältä kuului diskomusiikkia ja ihmisten narua ja huutoa. Eowy siirsi punaisten silmiensä katseen takaisin kaksikkoon, joita oli seurannut katolta katseellaan jo vähän aikaa. Valkohiuksinen mies, sekä tyttö. Eowy vaistosi katolta saakka, että he olivat vampyyrejä. Tyttöä se ei tosin häirinnyt, hän tosin tiesi, että oli katolla sillä tavalla, että hänet saatettaisiin huomata aivan hyvin ja helposti. Mutta eihän hän vakoilemaan ollut tullutkaan. Tyttö oli viettänyt aivan rauhassa yötään katolla, kunnes kaksikko oli ilmaatunut ja, kukapa nyt ei olisi seurannut tapahtumia? Eowy kyykistyi katon reunalle ja piteli viikatettaan rennosti vierellään, se oli oikeastaan ihmeen kevyt, kokoonsa nähden, mutta kyllä aika moni oli saanut todeta, että sillä saattoi saada melko ikävää jälkeä aikaiseksi. Hän arvasi ettei pysyisi näkymättömissä enää kauaa, mutta oikeastaan, eihän Eowy seuraa toki karttanut.*

Sira; *sira mulkoili miestä ja asetti kätensä puuskaan. Naisen haava oli jo parantunut, ja mies naurahti hiukan. hänen aktseens aoli maahan luotu, tosin ei sekään kauan kestänyt. Sira ei tiennyt kuinka asettua, valmiuteen vaiko eikö. pienoinen paniikki lakoi iskeä naiseen sillä olihan neitokaisemme hetkeä aikaisemmin hysteerian partaalla miettinyt päätänsä puhki muutatjansa suhteen ja nyt tämä sattui lojumaan samass akaupungissa kuin hän, luce ja Rouse.*

Dark;
*mies haistoi neitokaisemme ahdingon ja tiesin ettei nainen olisi välttämättä halunnut nähdä häntä juuri nyt. miehen hengitys tasaantuija haava paramtui. "et sitten ole muuttunut yhtään viimetapaamisesta. elät vieläkin siis yksin?" mies kiersi Siran taakse ja ksoketti tämän hiuksia ja kiersi sitten hitaasti taas tämän eteen. "Et tiedä yhtään mitään." neitokaisemme murahti muuttajalleen.*